Ura Pilkkeellä:

Minna Martikainen aloitti Pilkkeen edeltäjäyrityksessä vuoden 2002 tammikuussa päiväkodin johtajana, ja työskenteli myöhemmin myös hallinnollisena johtajana. Pilkkeen toimitusjohtajana Martikainen työskenteli yrityksen voimakkaan kasvun ajan, vuosina 2013–2021. Nykyään hän on Pilkkeen yhteiskuntasuhdejohtaja, ja vastaa yhteistyöstä kuntien ja päättäjien kanssa.

Tausta ja kokemus:

Lukion jälkeen töihin amerikkalaisomisteiseen IT-alan yritykseen. Kaupallinen tutkinto töiden ohessa. 1990-luvun alussa kotiäidiksi toisen lapsen syntymän yhteydessä, tuolloin mukana perustamassa Espoon englanninkielistä leikkikoulua sekä opettajana Berliinin Suomi-koulussa puolison työkomennuksen aikana. Valmistui varhaiskasvatuksen opettajaksi 1997, töihin Espoon kaupungin päiväkotiin Olariin, jossa toimi lastentarhanopettajana Pilkkeelle siirtymiseen saakka.

Työ ja vastuualueet Pilkkeellä:

Yhteiskuntasuhdejohtajan työ keskittyy yhteydenpitoon ja yhteistyöhön kuntien kanssa.

Minna Martikaisen uratarina Suomen suurimmassa yksityisessä päiväkotiketjussa Pilkkeellä

”Olin lukion jälkeen suunnitellut meneväni opiskelemaan lääketiedettä, mutta työ amerikkalaisessa it-alan yrityksessä vei mukanaan. Etenin nopeasti, ja aiemmat haaveet unohtuivat. Suoritin töiden ohessa iltaopintoina ammatillisen tutkinnon kaupalliselta alalta. Tein paljon ylitöitä, hoidin asiakastilaisuuksia iltaisin ja kouluttauduin ulkomaita myöten. Välillä tuntui, etten ehtinyt viettää tarpeeksi aikaa ensimmäisen lapseni kanssa. Menestys työssä ei korvannut sitä, mitä menetin kotona. 1990-luvun laman aikaan olin jäämässä toiselle äitiyslomalleni, kun työnantajani alkoi vähentää henkilöstöä. Otin tarjotun irtisanomispaketin.

En osannut olla kotiäitinä täysin toimeton. Olin muun muassa mukana perustamassa Espoon englanninkielistä leikkikoulua, mikä oli tavallaan ensikosketukseni lasten maailmaan varhaiskasvatuksessa. Päätin pyrkiä opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, ja yllätyksekseni minut hyväksyttiin. Jo ensimmäisenä opiskelupäivänä koin vahvasti olevani oikeassa paikassa. Ajattelin, etten tiedä, mihin tämä tie minut vie, mutta olen löytänyt oman paikkani. Tämä
tunne ei ole vuosien aikana muuttunut.

Työskentelin ensin kaupungin päiväkodissa. Sieltä siirryin yksityisen varhaiskasvatusyrityksen palvelukseen vuonna 2002 tammikuussa, kun olin mukana avaamassa Espoon Suomenojalle Martinmäen Päiväkotia, jonka johtajana ja yhtenä opettajana toimin.

Lähdimme tiimillä kehittämään päiväkotien varhaiskasvatustoimintaa ja yritystä, Parasta Pienelle -päiväkoteja. Toimintamme laajeni vuosi vuodelta, ja siirryin itse hallinnollisen johtajan tehtäviin.

Tammikuussa 2013 olimme juuri aloittelemassa johtoryhmän kokousta, kun yllätyksekseni näin tuttavani vuosien takaa, Kai Seppälän, astelevan ovesta sisään. Tiesin, että Kai oli perustanut vaimonsa Päivin kanssa Kissankulman Muksut -nimisen päiväkotiyrityksen. Koska minulla oli aiempaa kokemusta yrityskaupoista jo entisissä töissäni IT-alalla, olin nähnyt vastaavia tilanteita ja arvasin heti, että toimintamme on myyty.

Minua pyydettiin uuden yrityksen toimitusjohtajaksi. Halusin ensin harkita ja miettiä asiaa, sillä en ollut varma, olisiko tehtävä nykyisten elämänarvojeni mukainen. Toisaalta minua houkutti ajatus, että pystyisin toimitusjohtajan roolista vaikuttamaan varhaiskasvatuksen kenttään aivan uudella tavalla. Olin ollut opettaja, johtaja, hallinnollinen esimies ja työskennellyt alalla vuodesta 1997. Tunsin myös poltetta yrittäjyyteen, ja uskoin hallitsevani ainakin perusasiat liikkeenjohdosta – perheessänikin on yrittäjiä. Minulla oli selkeä visio siitä, miten toimintaamme ja alaa pitäisi kehittää. Siispä vastasin kyllä.

Koin jo tuolloin, että lasten saama varhaiskasvatus ei ollut tasa-arvoista laadultaan. Pahimmillaan se oli autoritääristä ja aikuisjohtoista, kun itse uskoin – ja uskon edelleen – siihen, että kasvattajien tulee antaa lapsen kukoistaa omien ajatustensa ja mielen kautta.

Jos lapsi tekee vaikkapa lumiukon neliskanttisena, se on hänen näkemyksensä eikä hänelle saa sanoa, ettei lumiukko oikeasti ole tuollainen. Kasvattajien tehtävä on tukea ja tuoda aihioita lapselle, ja hän poimii sieltä sen, minkä kokee mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi.

Pilkkeen toiminnan tulee olla lapsen edun mukaista ja edistää lapsen hyvinvointia, kasvua, kehitystä ja oppimista. Näin lapselle kasvaa vahva itsetunto, ymmärrys omasta osaamisesta ja kyvyistä, jonka turvin on hyvä lähteä koulumaailmaan – ja sieltä maailman tuuliin.

Olen omalta osaltani aina halunnut tehdä töitä sen eteen, että Pilkkeellä on hyvä työilmapiiri ja työkulttuuri. Itseään pitää myös haastaa ja mennä välillä pois mukavuusalueelta, jos ei ihan rajan yli, niin reunoille ainakin! Pilkkeellä yritämme löytää ihmisten vahvuudet ja antaa heidän toimia monipuolisissa rooleissa ja kantaa erilaisia vastuita.

Yksi huippukohta urallani on ollut, kun Pilke pääsi vuonna 2019 talousalan asiantuntijayritys Ernst & Youngin EY Entrepreneur of the Year 2019 -kilpailussa finaaliin kolmen parhaan yrityksen joukkoon.

Nykyisessä työssäni Pilke päiväkotien yhteiskuntasuhdejohtajana saan käydä vuoropuhelua kuntien ja päättäjien kanssa. Olen ylpeä, että meille Pilkkeellä on vuosien aikana kertynyt niin paljon ainutlaatuista tietoa, asiantuntemusta ja verkostoja. Tätä osaamista voimme nyt tarjota suomalaisille lapsiperheille ja kunnille. Minulle on myös tärkeää tuoda lapsuutta näkyväksi ja puhua sen erityisestä arvosta.

Lapset inspiroivat minua edelleen työssäni valtavasti. Hyvinvoivat lapset, jotka ovat nauravia, iloisia ja vilkkaita, menevät eteenpäin pilke silmäkulmassa. Työyhteisössä ilahdun nähdessäni, miten ihmiset kokevat työssään onnistumisen iloa ja heistä näkyy, että he tulevat töihin mielellään. Kun töihin on kiva tulla ja tekemisen palikat ovat kohdallaan, sehän on ihan parasta.”